Juhlahumusta.

Toukokuun juhlasesonki on nyt ilolla ja tyytyväisin vatsoin suoritettu. Tänä keväänä osallistuimme ensin Kuopuksen päiväkotiryhmän pihajuhliin joita suosi upean lämmin, ilta-aurinkoinen sää. Saapuville perheille annettiin kaulaan puuhapassi, johon kerättiin leimat leikkivarjosta, laulusta, askartelusta, kasvomaalauksesta sekä herkuttelusta. Leikkivarjossa ja laulussa kunnostautui koko porukka, kasvomaalauksessa molemmat lapset. Askartelupisteessä teimme Kuopuksen kanssa muhkeapartaisen kivitontun ja herkkupisteessä oli tarjolla vaniljaeskimoita, suklaakeksejä ja mehua. Passi tuli täyteen että heilahti.

Laulumies.

Esikoisen tanssinäytös oli perinteiden mukaan pitkä. Onhan se hienoa että kaikki vuoden ryhmissään taitojaan hioneet saavat tilaisuuden esiintyä, mutta myönnettävä on että ensimmäisenä ohjelmalehtisestä katsotaan viimeisen esityksen järjestysnumero. Hyvillä eväillä jaksettiin kuitenkin katsoa parituntinen spektaakkeli eturivissä ja paljon oli nähtävää. Hämärässä salissa liikkuvan kohteen kuvaaminen oli aika haasteellista, mutta pääsette kuitenkin tunnelmaan...

Varsoja kevätniityllä.

Ja kaiken kruununa Esikoisen kevätjuhla, eskarin kevätjuhla todistuksenjakoineen kaikkineen. Tyttöjä pitkissä hiuksissaan ja röyhelöissään, hieman riehakkaita poikia, lauluesityksiä, kyynelöiviä äitejä, hikisiä pikkusisaria, isiä ja isovanhempia kameroineen, kakkua, mehua, kukkia, lahjoja, kortteja. Yhden vaiheen loppuun liittyy paljon haikeutta ja jännitystä tulevasta.

 

Tyttöni mun...

...kaikki tietää olet tyttöni mun.

Miten paljon vuodessa onkaan tapahtunut. Hiljaisesta tarkkailijalapsesta on kuoriutunut turvallisessa ja huumorintajuisessa ohjauksessa jalkaa polkeva vastaanväittäjä myös päiväkodissa (kotonahan sellainen on ollut jo pidempään). Ihana sellainen, tietysti. Vuosi on ollut iso juttu lapselle, hän on oppinut kaikenlaista ja on edelleen mielestäni hyvällä tavalla lapsi ja 'lapsekas' eikä ole kiirettä isoksi (vielä). Minulle joka-aamuinen ja -iltainen pysähdys päiväkodin pihassa tai eteisessä on ollut tärkeä henkireikä täynnä kasvatustukea ja uskonvahvistusta rankkoina päivinä ja hyviä nauruja, ideoita, huomioita ja näkemystenvaihtoa moneen muuhunkin asiaan kuin tämän lapsen kanssa kasvamiseen.Minä taidan ottaa tämän raskaammin kuin Esikko, minulle tämä on jättimäinen harppaus tuntemattomaan. Jännittää!