perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mietteistä.



Käykö teille koskaan niin että jokin oikeastaan aika pienikin harmittava asia peittää alleen läjittäin superkivoja, kivoja, aika kivoja ja ihan ookoita asioita? Minulle käy. Viime aikoina olen jo itsekin oppinut huomaamaan asian mutta ei sitä silti ole aina helppoa oikaista uudelle kurssille.

Toinen jokseenkin tylsä asia josta saan itseni säännöllisesti kiinni on turha dramatiikka ja liioittelu. Tulen helposti sanoneeksi että jokin ärsyttää, vaikka itseasiassa se useimmiten taitaa vain hetkellisesti harmittaa. Mutta jos itse hoen itselleni (ja siinä sivussa kaikille kuulijoillekin) miten mahdottoman ärtynyt olen ja miten ärsyttävää on jos olen unohtanut eväät kotiin tai en saanut nukuttua kunnolla tai housut puristaa tai radiojuontaja puhui typeriä, niin enkö silloin vain lietso omaa tyytymättömyyttäni entisestään?

Pikkuasian alle hautautuneita mukavia asioita ovat mm. mahtavat melontasäät, viikon kuluttua alkava kesäloma, tarjoushintaiset hulavanteet, ihana cole slaw jota olen valmistanut  ja syönyt yhteensä jo kahden kaalinpään verran, se että Ystävä opetti minut neulomaan sukan ja vihdoinkin tajusin miten se tapahtuu ja täten voin tehdä lapsille villasukkia sitten kun Mummi ei enää jaksa (tosin siihen mennessä saatan unohtaa uudelleen joten kannattaa varmaan tehdä joka vuosi yhdet tai kahdet), olen kuullut sekä hääuutisia että vauvauutisia ja onhan noita muitakin, paljon! Mansikatkin, ja herneet ja musiikki.

Esikko soitti tänään lomalta ja kysyi kauanko me vielä ollaan täällä sillä sellaisella ennen nukkumaanmenoa tulevalla paksulla, ikävöivällä äänellä. Sillä samalla jolla hän kaipaa Isää ja Mummia ja Lempiystäviään silloin kun käydään täällä nukkumaan ja silitän tukkaa ja selkää ja katselen pientä vartaloa ison peiton alla. Minun on tosi vaikea kestää hänen ikävöintiään, haluaisin aina korjata kaiken heti ja tehdä ikävöinnin virattomaksi . Niinpä ikävöin täällä nyt minäkin, eikä yhtään lohduta oma vakiojorinani siitä että ikävä onkin itseasiassa oikein hyvä asia koska vain niitä voi ikävöidä ja kaivata joita Oikein Kovasti Rakastaa.

3 kommenttia:

  1. Tiäkkö! Niin voin sanoa sun tekstiin että SAMAT SANAT.
    Annapa cole slawn ohje. Haluaisin tehdä sitä, kun aina sitä kehutaan. Ja itse olen syönyt sitä vain joskus toastin välissä.

    VastaaPoista
  2. Mulle saattaa käydä just noin, että yksi pieni asia varjostaa kaikkea muuta, eikä oikeen muuta pysty ajattelemaankaan.Sitä jaksaa muutaman päivän, sitten unohtuu koko juttu.Ihan samoin voi käydä tosin jonkun ilonkin kanssa. Olen kyllä huomannut tässä yhteyden hormonitoimintaan tai kuun kiertoon :)

    Ja mäkin haluan sen herkkuohjeen ! Tuleekin tehtyä liian vähän mitään kaalijuttuja, ja nyt on sentään kaalien aika :)

    VastaaPoista