Neulominenkin etenee taas, kun on tekijälle riittävän simppeli malli ja kunnolliset välineet. Aloitin syksyllä Esikoisen kaulaliinan liian pienillä puikoilla, mutta en voinut purkaa (periaatekysymys). Niinpä hillosin tekelettä viikkotolkulla silmieni ulottumattomissa, salaa toivoen että se siellä itsekseen valmistuisi. Ei valmistunut itsekseen mutta hampaat irvessä on nyt liina siinä vakiopisteessä jossa 'vain päättely puuttuu'. Valmistunee siis ensi syksynä ensimmäisillä pakkasilla. Opin tässä taas itsestäni: kuinka paljon nopeampaa olisi ollut purkaa se pieni pätkä ja aloittaa uudestaan? Varmasti paljonkin nopeampaa, mutta en edes harkinnut missään vaiheessa... Tuon suur-urkan jälkeen on jo valmistunut Kuopuksen kaulaliina ja nyt on tekeillä ensimmäinen Rikke-piponi (minä ratsastan trendien jälkimainingeissa). Seuraavaksi aloitan ehkä jotakin itselleni ensi talveksi (tai siis sitä seuraavaksi).
![]() |
| Väriä elämään. |
Teimme viikon ekskursion kotinurkilta naapurikulmille vahtimaan taloa ja hoitamaan Koiraa. Sehän on vähän kuin olisi kauempanakin, ja pidempään. Kohteessa meitä viehätti erityisesti sauna, kylpyhuoneen kaksi suihkua sekä salamannopea induktioliesi sekä todella mahtava, pinnoitettu paistinpannu. Mikäs oli lettuja paistellessa! Kaikkia noita ihanampi oli kuitenkin Koira-ystävä, rakas tyttöystävä. Hänen kanssaan tutustuin kokonaan uuteen kaupunginosaan ja opin läjäpäin uusia reittejä ja katujen nimiä. Vähän olisi koirakuumetta taas, mutta onneksi realiteetit on tiedossa. Ei koiraa meille.
Lumien sulaessa meidät on vallannut toinen kuume. Välineitä ollaan vailla, kaikki tarvitsevat uuden (tai ainakin isomman) ja osa sellaisen saakin. Ja ei, tällä kertaa en tarkoita housuja (vanhat mahtuvat ainakin minulle, luulisin). Surffaamme siis netissä tekemässä tuotevertailuja ja odottelemme pääsiäistä. Ekat Kinderit maisteltu, kukaan ei saanut Barbapapa-hahmoa. Höh!

Täälläkin neulominen rullaa taas pitkästä aikaa :) Kiva nähdä ens viikolla, pitkästä aikaa lasten kanssa <3
VastaaPoista