Puuhista.

Käytiin männä viikonloppuna pienen melontapoppoon kanssa nuotiokahveilla saaressa, siihen oli mukavaa lopettaa tämän kesän kausi. Tai no... aurinkoa riittää vielä, joten ehkä vielä ensi viikonloppuna voisi käydä vähän vetkuttelemassa?

Matti.

Olin taannoin pitkästä aikaa ihan itsekseni koko viikonlopun. Tarkoitus oli vetelehtiä, mutta se olikin yllättävän hankalaa. Kävin jalkahoidossa, palautin myöhästyneet kirjat takaisin kirjastoon, hellin koiraystävää, autoin puhdistamaan läjän kajakkeja ja varusteita uimahallilla talvisesonkia varten, join leivoskahvit uuden ystävän kanssa, neuloin Kuopuksen pipoa (katso kuva) ja ostin lankaa Esikoisen pipoon (tekeillä, katso kuva myös siitä!). Latasin ämpäriin pitkästä aikaa uutta musiikkia ja sain aikaiseksi käydä iltakävelyllä haukkaamassa happea.

Herra PiiPoo.

Nti PiiPoo esittelee testikappaletta.

Keskentekoinen.

Monta viikkoa on mennyt sinnitellessä näiden uusien asioiden kanssa, olen koettanut saada rytmiä uuteen arkeen ja tehdä siitä helpommin hahmotettavan sekä itselleni että muksuille. Kaikenlainen pinnistely ja ponnistelu vie energiaa, tuntuu kuin toinen jalka vähän laahaisi perässä vaikka ollaan säilytty kokolailla terveenä koko sakki. Helposti tuntuu että se fyysinen väsymys meinaa viedä kirkkaimmat värit niistä hyvistä asioista.Ainakaan vielä suunnittelemani uudistukset eivät näy arjessa mitenkään. Ehkä myöhemmin?

Esikoisen koulutaival alkaa vähitellen löytää oman paikkansa. Aamut menee hyvin, läksyjen tekeminen helpottuu. Tai no helpottui ja muuttui taas vääntämiseksi ja jumppaamiseksi. Jos joku tietää hyvän konstin taata toiselle työrauha samalla kun itse laittaa ruokaa ja koettaa kuunnella toisen kuulumiset päiväkodista, kertokaahan. Kaikki vinkit vastaanotetaan ja parhaat testataan käytännössä (ja palkitaan)!

Yksi hanska on kadotettu, samoin tuulipuvun takki (ensimmäinen on mennyttä, jälkimmäinen löytyi Sirkuskoulun naulakosta). Yllättävän pienillä menetyksillä olemme selvinneet siis toistaiseksi, ainakin omaan kouluhistoriaani verrattuna. Lapsi on tarkempi kun äitinsä, tässä se polven paraneminen näkyy selvästi. Läksyjä on jäänyt tekemättä pari kertaa, en ole osannut/jaksanut/muistanut tsekata Esikon merkintöjä. Nolottaa lapsen puolesta, koetan parantaa omaa tarkkuuttani.

Lettuja.

Kuopuksen kanssa käytiin neuvolassa, hyvin hän kasvaa ja temppuilee. Mitat ovat miehekkäät ja kasvu tasaista. Askartelutaidoista saatiin erityiskiitosta. Niin ja kurasesonki on  vihdoin virallisesti alkanut!

Tunti ulkona = hiekkaa kalsareita myöten.

Päiväkodissa menee mukavasti. Olemme kyllä niin onnekkaita siinä miten ihania aikuisia meillä on tänäkin vuonna tätä päiväkotitaivalta jakamassa. Ensi viikolla rakennetaan päiväkodille kaksi merirosvolaivaa leikkeihin.

Käytiin muuten parturissa siistimässä tukkaa päiväkotikuvausta varten. Luottoparturimme ei ollut nyt käytettävissä joten jouduimme kääntymään ns. ammattilaisen puoleen. Ilmeisesti kommunikaatiopuolella oli jotakin ongelmaa, sillä kun sanoin että 'lyhennetään vaan tätä  nykyistä mallia', leikattiin Kuopukselle  omituinen lyhyt 'kesätukka' jonka pyörteet kääntävät aivan typerästi.

Eilen saimme iloisen yllätyskutsun mökkiyökylään. Lähdimme samoin tein matkaan, ja perillä meitä odotti iloinen isäntäväki, komea mökki aivan mielettömällä maisemapaikalla ja lämmin sauna. Takkamakkaran jälkeen lapset siirtyivät yöpuulle ja me aikuiset vielä latasimme akkujamme sohvalla takkatuleen tuijottaen. Aamulla piti ensimmäistä kertaa tälle syksylle rapsuttaa tuulilasia, ja matkalla oli ihan pakko pysähtyä, kaivaa kamera repusta ja ottaa vielä tuulilasin läpi vastavaloon tunnelmakuva.

Taikametsä.

Uusi viikko vaanii kulman takana. Siitä kun selvitään, on vuorossa viikko lomaa kahdessakin eri kotimaankohteessa. Luvassa sienijahtia ja muita rentouttavia lomatouhuja eikä yhtään kiirettä tai takakireyttä!