Loma alkaa ihan kohta. Usein ne tulee suunniteltua täyteen kaikkea erityistä ja kivaa, ennen kaikkea sellaista jonka uskon olevan lapsille ihana yllätys. Harvemmin lapset sitten ovat 'riittävän' innostuneita ja petyn ja mietin että kannattaako tässä mihinkään lähteä/ mitään tehdä kun nuo kiittämättömät ruojakkeet eivät arvosta näkemääni vaivaa...
Olen lukenyt Erkki Lampenin reissublogeja ja lainaan teille nyt pienen pätkän täältä siltä varalta ettette innostu lukemaan tätä mainiota, ajatuksia herättävää kertomusta alusta loppuun.
"Tämä on viimeinen Suomi päästä päähän -retki, olen sanonut kyselijöille ja kysymättäkin. Alun perin siksi, että Jäämerelle kävelyn jälkeen olin juuri nämä neljä päättänyt tehdä. Olen vähitellen oivaltanut toisenkin syyn: olen jo oppinut itsestäni kaiken sen olennaisen, minkä tällaisilla retkillä voi oppia. Vähävetistä Somerjokea turhautuneena alas kiskoessani muistin sen opin, ettei pidä suunnitella etukäteen, millaista retkellä on. Olin kovasti odottanut Lihapyörteen ohi melomista. Se oli vahvin matkaa edeltävä visio: vettä on paljon ja lasken komeasti ohi Lihapyörteen laavun, jolla kahdeksan vuotta sitten paistoin suvannosta saamaani taimenta, ja minusta tuntuu hienolta. Vision ja todellisuuden välillä ammottava kuilu sai minut pettymään ja pahalle tuulelle. Ei kannata koskaan suunnitella, miltä joskus tulee tuntumaan. Kannattaa vain kohdata todellisuus sellaisena kuin se on, hallitsemattomana, yllätyksineen."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti