Verkostoitumisesta.

Olen melko hyvä verkostoitumaan. Tai sanotaan niin että olen puhelias ja tutustun helposti ja pyydän helposti apua asioihin joita en itse osaa. Olen onnekas kun ympärilläni on niin paljon taitavia ihmisiä jotka vielä haluavat jakaa tietoaan ja taitoaan ja auttaa. Onhan niitäkin ihmisiä jotka eivät halua jakaa nouhautaan vaan katselevat maireasti vieressä toisten etsiessä samoja tietoja...

On aina joku joka tietää miten silikonikakkuvuokaa käytetään, mistä voin lainata kuohuviinilaseja, missä on halvin renkaanvaihto, mukavin lastenlääkäri, paras kukkakauppa tai hyvä tarjous sukkahousuista. Aina voi soittaa kun ei ole mitään päällepantavaa, kun auto hyytyy bussipysäkille, kun lapset melskaavat niin että meinaa järki lähteä, kun töissä on kamalaa, en löydä kaupasta jotakin tiettyä tai kun tarvitsen neulontaopastusta, värssyä hautajaiskukkiin  tai hyvää piirakkareseptiä. Ja ennen kaikkea on niitä rakkaita, rakkaita ystäviä joille voin vuodattaa kaikki murheet jotka siinä hetkessä tuntuvat aivan liian suurilta yksin kantaa.

Auto hajosi eilen. Tuosta vaan, hieman ennen kotipihaa jäykistyi ja varoitusmerkkivalot syttyivät. Tässä kohdassa verkossani on ammottava reikä, samoin omissa taidoissani. Ajoin auton pihaan kauhusta jäykkänä, selvittiin. Nyt olen koettanut kääntää käyttöopaskirjaa ruotsista suomeksi, mutta en varsinaisesti ole keksinyt missä syy voisi olla koska en tiedä autoista mitään. Olen aina ulkoistanut kaikki auto-ongelmani toisaalle, koska ne eivät vaan ole kiinnostaneet. Olen ajatellut etteivät ne koske minua... äääh. Kaamealla pakkasella ei huvittaisi mennä ulos tutisemaan ja arvailemaan summamutikassa, mutta huomenna pitäisi päästä hoitoon ja töihin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ehkä nyt olisi hyvä hetki ottaa lusikka kauniiseen käteen ja verkostoitua myös tässä asiassa