Kyllä sitä ihminen osaa kaikenlaista kun ei arastele ja ryhtyy toimeen. Työ tekijäänsä opettakoon. Puolentoista vuoden perusteellisen harkinnan jälkeen päätin maalata olohuoneesta seinän. Pitkään piti pohtia että kun vuokralla ollaan että jaksanko maalata sen sitten uudelleen valkeaksi jos joskus muutetaan, mikä olisi oikea sävy, osaanko maalata ja niin edelleen.
Perjantaina sitten tartuin toimeen. Valitsin sävyn, hain rautakaupasta maalin ja telan. Kotimatkalla muistin vielä kääntyä hakemaan teipin ja kävelin rinta rottingilla kotiin. Sitten piti jo kerätä rohkeutta ja syödä pitsa ja pötköttää sohvalla seinää mittaillen loppuilta.
Lauantaiaamuna siirsin huonekalut pois tieltä, nostin taulut alas, suojasin lattian ja olin valmis aloittamaan. Vastoin tapojani luin käyttöohjeet huolellisesti. Palasin rautakauppaan hakemaan maalinpesuaineen. Oli muuten sama rouva kuin edellisiltana iltavuorossa... Soitin apujoukkoja tuekseni. Pestiin seinä ja teipattiin listat piiloon. Maalattiin kerran. Haettiin lisää maalia ekan kerroksen kuivuessa. Maalattiin tokan kerran. Tuli hiAno! Istahdin sohvalle ihailemaan kätösteni jälkeä. Sotkin maalisella housunlahkeella sohvan. Meni sohvanpäälliset pesuun. Tahra ei irronnut mutta märkien päällisten vuoksi vietettiin loppuilta lattialla piknikillä. Se olikin sangen mukavaa.
Sunnuntaina laitoin taulut takaisin ja siirtelin kalusteet paikoilleen. Hyvältä näyttää! Seuraavaksi siirryn lastenhuoneeseen, mutta sitä ennen täytyy syödä toinenkin pitsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti